jotain vanhaa ja jotain uutta

Nyt on pumpattu olo! Muutama vuosi taukoa BodyPumpista ja tänään viimein menin tunnille! Yhtä hauskaa se oli kun ennenkin. Painoja en uskaltanu laittaa ihan yhtä paljon kun vanhaan hyvään aikaan, mutta kiva tärinä lihaksissa jumpan jälkeen kertoi, että tais nämäkin painot tällä kertaa riittää. Vatsalihakset on vielä tiistainkin jäljiltä ihan möyhyä, joten loppuviikoksi on luvassa kankeita kylkiä ja keskivartalojumia! Huomenna taidan käydä kevyen juoksun ja tehdä pienen käsijumpan. Lauantai ainakin on välipäivä taas, sunnuntaina taitaa olla spinning ja meen sinne jos vaan pääsen. Viimesimmästä spinningistäkin on varmaan pari-kolme vuotta aikaa. Työmatkaa mulle tulee vajaa 10 km ja menin sen kevät-syksy pyörällä, joten enää ei ollut spinningit mielessä.. Nythän sitä taas vois hypätä pyörän selkään!

Herkuton elämä on jatkunut, eikä tee tiukkaakaan kun muuten ollaan palattu normaaliin arkeen ja lapset on taas terveitä eikä tartte valvoa ja kävellä öitä! Paitsi tänään teki mieli keittää pullakahvit, kun musta tuli ensimmäistä kertaa täti! Nostin maljan vesilasillisella, juhlan kunniaksi oikein puoli litraa! Lauantain jätskikipollisen omistan sitten pienelle neitokaiselle!

Tätimäisin terveisin

Rouva K

punnituspäivä

Tänään pääsin vihdoin jumpalle. Huippu vatsa-peppu -tunti! Askelkyykyt on mun suosikkeja ja pakaroissa poltteleekin ihanasti. Myös kyljet on liekeissä! Huomenna en pääse jumppaan, joten pidin punnituspäivän tänään. Ilman mitään odotuksia kävin puntarissa, tulos 70,3 kg, eli tasan sama kun viikko sitten. Olin tyytyväinen, ettei viikonlopun mässäilyt tuoneet lisäpainoa. Vyötäröltä on lähtenyt  2 cm, nyt 87 cm.

Tänään ja eilen herkkukaappi on ollut kiinni. Suuria mielihalujakaan ei ole, vieläkin kirvelee mieltä viikonlopun repsahdukset. Karkkipäivä saa jäädä tältä viikolta väliin, ehkä jonkun pienen jätskiannoksen sallin itselleni. Pitäs varmaan alkaa totaalikieltäytyjäks karkeista, en osaa näköjään käyttää niitä kohtuudella.

Torstaina ajattelin mennä BodyPumpiin, siinä en oo käynykään varmaan kahteen vuoteen. Perjantaina taidan myös päästä jumpalle, loppuviikolla ei enää onnistukaan. Onneks noita lumihommia on pihalla..

Reisi- ja hanurihappoterveisin

Rouva K

vanhoja tapoja ja valvottuja öitä

Mistä on tämä muori tehty? Suklaasta ja keksistä ainakin. Varmasti monesta muustakin herkusta jos kykenisin muistamaan mitä on tullu suuhun kipattua parina viime yönä. Vauva sairastui lauantai-iltana. Kuumetta sata astetta, yskää, vuotavaa nenää, oksennusta, huutoa. Mikään muu ei auta kuin äidin syli. Tunteja kävelyä, keinuttelua, tuudittelua, tuutulauluja. Äidillä huoli pienestä, vauva kainalossa herkkukaapin ohi, joulusuklaa poikineen eksyy tuulen suojaan. Omena suuhun vaan, tässä kinkussa on ainakin rasvaa viikonlopun jäljiltä!

Miten sitä onkaan niin helppo palata entiseen?!? Nyt taas parin tunnin unien jälkeen on helppo ruoskia itseään ja sadatella niitä tuhansia kaloreita jotka komeilevat lanteilla! Olis pitäny ottaa suklaan sijaan vaikka omppu, ihan yhtä nopeeta evästä..

Onneks vauva voi paremmin, nuhanenän aurinkoinen hymy lievittää pullukan morkkista kummasti! Aamukin on aloitettu mustikoilla ja rahkalla. Tämän päivän jumppa jää kuitenkin väliin. Henkseleitä on turha paukutella tämän viikon punnituksessa.


Herkkukaapin oveen lukkoja viritellen


Rouva K

kokovartalomorkkis

Kirjaimellisesti läskiks meni namipäivä. Jo iltapäivällä tie eksyi kolmesti herkkukaapille, joka kerran mukaan tarttui suklaavohvelipala. Vastasin viimein Snickersin kutsuhuutoon kun saatiin lapset uneen. Taivaallinen maku!!! Lakupussi kaivettiin esille seuraavaksi. Mittasin itselleni kipon pohjalle "Jutta-kourallisen" (yhdessä superdiettijaksossa J. Gustafsberg näyttää muutamaa namua kämmenellään kertoen, että ne sisältää 300 kaloria, siitä meille on muodostunut nimitys minikouralliselle), Miehelle annoin loput pussista. Kippo tyhjeni ennätysajassa, namutuska ei vähentynyt ollenkaan. Siinäpä leffaa katsellen rapisteltiin kilpaa ja loppujen lopuksi pussin pohjalle jäi Jutta-kourallinen lakuja!

Tänä aamuna mieli olis tehny ns. lähtee uuteen nousuun ja vetää kaikki herkut mitä käsiini vaan saan! Koko päivä on ollut yhtä kärvistelyä, ajatukset pyörii vaan herkuissa! Mutta en ratkee! Sen verran reisille meni eilinen, ettei oo varaa repsahtaa! Taas ei oo kun suunta ylös!

Morkkiksestaan toipuen

Rouva K

bonusjumppa ja herkkupäivä

Eilinen äiti-lapsi -jumppa oli melko iisi. Uusi ohjaaja ja erilaiset liikkeet, mutta pieni hiki on parempi kuin ei hikeä ollenkaan! Pääasia kuitenkin oli, että vauva nautti myös. Tänäänkin pääsin jumpalle, vaikka luulin, et saisin tälle viikolle vaan kolme jumppakertaa. Aamun HIITti ei irronnut ihan samalla tavalla kun iltapäivästä. Tarkotus oli lämmitellä soutamalla tai juosten ennen jumppaa, mutta vauva päättikin tehdä ns. niskarit ennen lähtöimetystä, joten alkulämpät otettiinkin riisumis-pesemis-pukemisharjotuksella! Siistiä sisätyötä tämä mammalomailu.. Not!

Eilen kieriskelin namutuskissani kun Mies maisteli pari suklaapalaa. Tää viikko on muuten syömisten suhteen mennykin helposti. Kasvisten osuus on kasvanut huomattavasti ja useamman kerran viikossa toinen lämmin ruoka on ruokaisa salaatti. Marjat on hävinny pakastimesta, mut onneks äitini on myös leipomisen ohella himomarjastaja, joten sieltä saadaan niin paljon marjoja kun jaksetaan syödä!

Herkkupäivää kaavailin tälle illalle. Kävin jo tarkastamassa, et Snickersit on vielä tallessa.. Ja pari lakua kyytipojaksi, tästä ei perjantai enää parane! Tästähän on jo kaksi viikkoa kun viimeksi oon karkkia syönyt!

Suupieliään jo pyyhkien

Rouva K

välipäivän hemmottelua

Eilen jalat oli ihan jumissa maanantain HIITin jäljiltä. Kevyt juoksu matolla neljän kilsan verran ja napakka hauis- ja ojentajajumppa salilla. Tänään on välipäivä, mikä ihana tekosyy lähtee kaupungille! Lounastreffit Toverin kanssa, salaattia lautasella. Lapsille vähän uusia vaatteita. Ihan tarjonnan tarkastamiseksi kipaisin yhdessä kenkäkaupassa ja kappas kappas, kevään korkkareita on alettu viritellä hyllyihin ;)

Huomenna onkin äiti-lapsi -jumppa. Ideana siellä on, että äiti saa kunnon jumpan vauva painona. Tuo vajaa kymppikiloinen punnuksena onkin hyvä kyykätä! Viimeks oon vauvan kanssa ollut kyseisessä jumpassa ennen joulua ja silloin pikkuneito ainakin tykkäsi siitä kovasti!

Ja nyt vähän uutta väriä tukkaan tai ainakin juuren harmaat piiloon, eli päänahka tulessa kirjoittelen päivän kuulumisia!

Huomista jumppaa jo odotellen

Rouva K

varhennettu punnitus

3. viikko laihista alkaa. Eilinen oli välipäivä jumpalta, tänään pääsin taas HIITin makuun iltapäivästä. Hyvää tuskaa! Jalat on vetelänä ja hanuria pakottaa, loistava fiilinki siis! Ennen HIITtiä ennätin vielä juosta matolla kilometrin.

Keskiviikkona en pääse jumpalle, enkä siten myöskään puntarille, joten varhensin tämän viikon punnitusta. Paino 70,3 kg eli -1,1 kg viime viikosta! Vyötäröltä on lähtenyt kaikkiaan 1,5 cm, mahamakkarat mahtuvat 87,5 senttiin.

Välitavoite painon suhteen on päästä alle 70:n kilon. Oon miettinyt mukavaa palkintoa, kunhan mittarin lukema alkaa kutosella. Ruoka- tai herkkupalkka ei varmaan oikeen sovi laihduttajalle, vaikka mieluiten palkinnoksi käviskin överipussi Makuunista.. Joku uusi vaate, kampaajakäynti tms.. Mä oon korkkari-ihmisiä henkeen ja vereen, joten uudet kaunokaiset vois toimia porkkanana.

Ensimmäisen raskauden aikana kun paino alkoi nousta, lohduttauduin sillä, että ainakin mulla on ihania kenkiä, jos mitkään muut vaatteet ei mahdu päälle. Niinhän siinä kävi, että jalkaholvi painui painon takia ja 37 paria kenkiä jäi käyttämättömiksi!

Korkkarin kuvat silmissä uusia lukemia puntariin metsästäen

Rouva K

langennut laihduttaja

Juoksutreffit eivät onnistuneetkaan, suunnittelematon välipäivä kuntoilusta eiliselle. Miehen veljen luona pidetty pizzaperjantai ei ainakaan parantanut tilannetta, eikä se pieni jätsikippojaan saa pullukkaa hurraamaan suoritukselleen. En vaan pystyny vastustamaan kiusausta, perhana!!!

Aamusta otin henkisen niskalenkin itsestäni ja suuntasin kymmeneksi kahvakuulatunnille. Kuonokopalle olis ollut käyttöä, sen verran hampaat irvessä annoin kuulalle kyytiä. Hiki virtasi ja sellun tirinän saatoi melkein kuulla! Viikon neljäs jumppa takana!

Iltapäivällä olikin pitkään suunniteltu ravintolareissu parhaiden kamujen, Toverin ja Kaverin, kanssa. Ihanaa ruokaa ja vielä parempaa seuraa lähiruoan merkeissä. Eka reissu piiitkään aikaan ilman vauvaa, jos jumppakäyntejä ei lasketa. Melkein kolme tuntia vain aikuisseurassa! Naurua kyyneleet silmissä, tilannekomiikkaa ja hassuttelua. Ja suklaakakkua.. Arvoin pitkään otanko jälkkäriä, karkkejakin kun suunnittelin tänään maistelevani. Makuuniin en sitten mennytkään, herkkukaapillakaan en oo käyny. Riittäköön se suklaakakku lisukkeineen tällä kertaa. Snickersit kyllä polttelee niin paljon, että sille kuonokopalle olis tarvetta kotioloissakin..


Kiusausta vastustellen

Rouva K

tahmeeta touhua

Eilinen pettymys on lähes nielty ja katse suunnattu taas tulevaan. Tänään oli juoskupäivä, 45 min matolla. Ei kulettanu sitten yhtään, ekan kymppiminsan jälkeen teki mieli repiä lenkkarit jalasta. Viimeks 6 km jäi harmittavan 30 metrin päähän. Sen verran syletti eilinen puntarointi, että päätin saavuttaa sen kutosen, vaikka pätkääkään ei juoksu maistunut. Lopussa matkaa oli kertyny 6,2 km, jee! 3 x 1 min vatsalankkua päälle, ylävitoset Toverin kanssa hyvälle suoritukselle ja kotiin. Kannatti taas lähtee jumpalle, tahmanen fiilis vaihtu reippaaksi oloksi. Kolmen jumppakerran tavote tälle viikolle jo kasassa. Huomenna aamulla on Toverin kanssa treffit kevyen juoksun ja salin merkeissä! Viikonlopun huilailen jumpalta.


Namupäivä lähestyy. Taidan käydä Makuunissa.ostamassa 100- 150 g irtsareita. En varmaan ikinä oo ostanu alle 400 g:n pussia. Pitää valita kovia ja imeskeltäviä, että pussukka kestäis mahdollisimman pitkään. Tänään herkkukaappi ei oo huudellut kutsuhuutojaan, helppo päivä sen suhteen..


Kuudesta juoksukilometristään iloiten

Rouva K

puntaripäivän mustat ajatukset

Nyt tekis mieli kirjottaa aika monta rumaa sanaa. Suurin toivein hyppäsin jumpalla puntarille. Tulos: 71,5 kg, eli 1,1 kg enemmän kun viikko sitten! Mitä he%¤%&¤ttiä?!? Ensimmäinen ajatus: heti kotiin päästyä kaksin käsin suklaata huiviin! Ihan turhaa koko fucking laihdutus, jos paino vaan nousee! Itku kurkussa taistelin kahvakuulatunnin läpi.  Unohdin jumppapaidankin kotiin, jouduin joka mutkaa ja poimua nuoleva toppi päällä nolostelemaan. Peilistä kurkisteli tynnyri. Pettyneenä, mutta silti hyvä hapotus kropassa tulin kotiin. Herkkukaappi on pysyny kiinni.

Eilen oli koko laihiksen pahin herkkutuska illalla. Namikaapin kuiskinta oli vaihtunu huudoksi ja melkein annoin houkutukselle periksi. Vauva nukahti harvinaisen pitkän tuudittelun jälkeen unille kymmenen maissa, rättiväsyneenä olis ollu taivaallista hautautua sohvalle karkkipussin kanssa. Rahkaa ja hedelmiä kuitenkin kasasin iltapalaksi.

Vyötäröltä oli onneks kadonnut sentti (nyt 88 cm), lohduttakoon se edes vähän synkkää mieltä. Pyllynympärys edelleen 95 cm.

Kadonnutta vyötäröä edelleen etsiskellen

Rouva K

mitä HIITtiä?!?

Takapuolijumi, takareisijumi,vatsapolte, koko kropassa mukava kankeus! Puolituntinen HIIT-jumppaa eilen vierähti nopeesti, mutta hikisesti. Hölkyttely jumpalle noin 10 min, soutulaitteella myös 10 min, 30 min HIITtiä ja hölkytellen ja välillä kävellen kotiin. Treenin kesto kaikkiaan noin tunti. Helppoja liikkeitä korkeella sykkeellä ja lyhyillä tauoilla. Heti tunnin jälkeen oli vaikee sanoa oliko hyvä vai paha olo, mut jo pukkarilla fiilis oli mitä mainioin! Ehdottomasti otan jumppaohjelmistoon HIITit kerran viikkoon!

Laihis on siis oletettua helpommin pyörähtänyt käyntiin. Motivaatio ja asenne on kohdallaan. Vielä ei kropassa huomaa mitään muutosta, mutta yleisesti vointi on parempi ja energisempi, vaikka unitunteja yössä on vähemmän kuin kuukausiin. Vauvalla on joku ihme kausi taas menossa, yöllä heräillään tunnin-kahden välein ja aamuyöstä valvotaan tunti tai kaks. Myös vauva on löytäny liikkumisen riemun!

Huomenna on punnituspäivä. Pelonsekaisella jännityksellä odotan vaa'alle astumista. Lopahtaako innostus jos paino ei heti ala tippumaan? Tai jos vyötäisiltä ei katoa sentin senttiä?

Pakkasilmasta nauttien ja lenkkareita jalkaan sovitellen

Rouva K

toiseen viikkoon

Eka viikko takana. Saldona 3 jumppakertaa, alkuviikon armoton herkkutuska, yksi namipäivä.Vanhojen tapojen välttelyä ja uuden opettelua. Vettä joka välissä. Huonosti nukuttuja öitä. Kuntoilun riemua. Herkkukaapin väijyntää.

Siirsin lauantain namupäivän sunnuntaille. Yksi pulla, pari suklaapalaa, puoli pussia Missä X:iä. Melko hyvä suoritus tällaselle herkkuassille. Erityisen ylpeä olin siitä, että varmaan ensimmäistä kertaa ikinä pystyin jättämään pussin kesken. Aamulla yöpaidan helmasta vierähti yksi karkki lattialle (kyllä, söin namut salassa yksin) ja MÄ LAITOIN SEN ROSKIIN edes nuolaisematta!

Peilikuva vittuilee edelleen. Eihän vuosien saalista viikossa sulateta! Mieli tekee vetää mahaa sisään ja haaveilla uusista, istuvista ja pimakoista farkuista! Viimeiset puoli vuotta oon hiihdellyt löysissä huppareissa, mahaa piilotellen. Mukamas helppo imetysvaate, mut kyllä se vaan niin on, että makkarat mä niiden alle haluun hävittää. Mammahousuilla vois heittää jo vesilintua. Keskiviikkoisin on puntari- ja mittauspäivä. Kiloja enemmän toivon lähtevän senttejä.

Iltapäivällä kokeilen HIIT-tuntia. Ilmeisen rankka puolituntinen luvassa. Jumpalle on matkaa noin kilsa, meen sinne hölkällä, koska jumppa on niin lyhyt. Tällä ja ens viikolla ajattelin kokeilla erilaisia ryhmäliikuntatunteja joilla en  oo ennen käynyt. Yksi juoksu johonkin väliin. Katotaan nyt muutama viikko miten paino lähtee laskuun. Kunhan imetys alkaa hiipumaan niin ruoasta pystyy nipistämään enemmän. Mulla on vielä PT:n tapaaminen käyttämättä.

Jumpalle tukka putkella kirmaten ja tulpat korvissa herkkukaapin kutsua vaimentaen 

Rouva K

terveisiä jumpalta

Mikä olo! Posket punaisina ja sydän läpättää. Jaloissa kevyt hapotus! Juoksumatolle kiipesin tooosi pitkän tauon jälkeen. 45 minuuttia matolla, joista ensimmäiset kolme rivakasti kävellen. Kevyttä hölkkää ja ihme kyllä, eihän se tuntunutkaan pahalta. Päinvastoin. Jalat tuntu muistavan juoksurytmin, vauhtia pystyi kiristämään loppua kohti. Tavoite oli 6 km, viimeiset minuutit sai juosta ihan tosissaan. Lopputulos 5,97 km. Hemmetin 30 metriä jäi uupumaan! Hirvee palo juoksuun jäi, seuraavalla kerralla se kutonen taittuu helposti!
Miten sitä onkaan sokerihuuruissa unohtanut toisenkin koukuttajan: jumpan. Juoksua, salia, ryhmäliikuntaa.. Huomenna taas aamulla kahvakuulaan!

Herkkukaappi on pysyny kiinni.Tänään ei oo tarvinnu edes tarkastaa, että se on tallella. Huomenna on viikon ainut namipäivä. Jännittää, riittääkö suklaapatukka tai kourallinen salmiakkia. Vai lähteekö homma ihan lapasesta. Koko viikon edestä yhdessä hujauksessa.


Kevein askelin kohti viikonloppua

Rouva K

kaikki tiet vievät herkkukaapille

Neljäs herkuton päivä. Kaks päivää on särkenyt päätä. Herkkukaapin ovessa on pullukkaa puoleensa vetevä magneetti. 5 Snickersiä, kolme joulusuklaarasiaa (kaksikerroksisia), vihreet kuulat (yäk, mutta vetäisin tähän tuskaan nekin), jotain toffeepaloja, Geishoja, you name it! Toinen magneetti on käsilaukussa: Missä X:t (no missäköhän, vasemmassa sisätaskussa, liian lähellä) ja pehmeet turkinpippurit. Kolmio täydentyy keksikaapilla. Kuin huomaatatta matka kulkee näille pisteille, mutta vielä oon pysynyt lujana. Olkkarista herkkukaapille olis varmasti muodostunu jo ura, jos lattiamatsku ei olis niin kovaa.. Muutama nami ihan vaan ohi kävellessä eksyy niin huomaamatta suuhun.

Ah, jumppakausikin saatiin avattua. Eilen kahvakuulailtiin. Yleistreeni koko kropalle. Ihana pieni jumi takareisissä ja vatsalihaksissa! Virallinen aloituspaino jumpan vaa'alla näytti 70,4 kg. Vyötäröllä huimat 89 cm, metrimitta riittää just ja just hanurin ympäri, 95 cm. Rintamusta on turha imetyksen takia mittailla ja mittauspaikkakin saattasi vaihdella jossain solisluiden ja navan välillä, imutiheydestä riippuen ;) Olen siis mallia keskivartalolihava. Raskauskilot valahtivat pyllyyn asti, mut normaalisti sellu kertyy vaan vatsaan.

Tänään on Toverin kanssa kaupunkitreffit. Yksi haaste siis edessä lisää. Onneksi lounas on syöty kotona, mutta kahvillehan me saatetaan eksyä. Yksi pulla päivässä pitää luut niin mukavasti piilossa..


Päiväkahviherkkua syvästi kaivaten

Rouva K

karkista,kuntoilusta,ystävästä

Karkit on kai aina kuulunu mun elämään. Vitosen pussi lapsuudessa lauantaisin. Kitskalla piti ostaa vähintään markalla samaa laatua. Rakkaus mansikkaufoihin syttyi. Kouluiässä käytiin kamun kanssa salaa karkkikaupassa, vitonen ei enää riittänyt. Lukiossa vauhti kiihtyi. Eilen mainitsemani kymmenen munkkia illassa oli lähes jokapäiväistä. Mukaan tuli 400 g karkkipussit. Makuunit ja Filmtownien namulaarit avautuivat! Karkittelua oli ehkä 5-6 päivänä viikossa. Ihana nuoruus ja vielä ihanampi aineenvaihdunta, pituus 172, paino 47 kg! Satunnaisia karkkilakkoja on ollut vuosien varrella, mutta koska paino ei ollut ongelma, ei ollut karkittelukaan! Opiskeluvuosina namuja kului samaan tahtiin, olin myös hampurilaisravintolassa töissä, joten ruoan laadullakaan ei pääse kehuskelemaan.. Lapsien jälkeen namujen syönti on parasta yksin. Mikä onkaan parempaa, kun hiipiä herkkukaapille lasten nukkuessa? Varsinkin esikoinen valvotti öisin, namien ja suklaan voimalla jaksoi valvoa. Hätärisuklaata pitää olla aina. Kertamäärät ei onneksi ole enää nuoruusvuosien tasolla, pari suklaapatukkaa tai namupussi kerralla. Herkullisia päiviä viikossa on herkuttomia enemmän.. Eikä se aineenvaihduntakaan toimi kuin kaksikymppisellä. Se mikä ei jää leukaan, tipahtaa lanteille..

Ekan jumppakortin hankin lukion jälkeen ja olinkin aktiivinen jumpalla ja salilla viihtyjä ensimmäiseen synnytykseen asti. Jumppa-/salikertoja viikossa oli varsinkin opiskeluaikaan viidesti. Juoksumatolla 10 km lämmittelyksi. Siksi kai ne hampurilaiset ja namit ei näkyneetkään vyötäisillä. Ei tarvinnut miettiä, voiko laittaa tiukkaa paitaa päälle! Thank god nykyisestä läskipussimuodista!

Keväällä 2012 liityin vajaan vuoden tauon jälkeen liityin takaisin jumpalle, mutta silloisen laihiksen jälkeen käyntejä on ollut liian harvoin. Nyt marraskuussa palasin taas synnyttäneenä takaisin jumpalle, käyntejä 1-4 viikossa. Varsinaista aikatavoitetta mihin mennessä puntarin tulisi näyttää - 7,5 kg ei ole, sillä lähes  täysimetän vielä. Keväällä tai alkukesästä, toivottavasti.

Toveriin tutustuin ensimmäisenä opiskelupäivänä. Ystävyys on kestänyt nyt 11 vuotta. Sama työpaikka, sama elämäntilanne, sama tavoite. Kaiholla katseltiin kuvia yhteisletä etelän matkalta, hymyileviä naisia bikineissä. Syksyiseltä reissulta onkin vaan kasvo- ja varvaskuvia ;) Parasta Toverissa on huumori. Eilen mietin mikä tän blogin tarkoitus on, kirjoitanko enemmän itselleni vai muille. Toveri ehdotti pilke silmässään, että hankkisin niin paljon lukijoita, että pääsen Tanssii Tähtien Kanssa- kisaan. Sellaisen tavisversiosta kun olen haaveillut..

Loppuun vielä otsikon innoittamana pieni tositarina, jonka Toveri joskus kavereillemme kertoi:

Elettiin ehkä vuotta 2004 tai 2005, ystävyytemme alkuaikaa. Koulun jälkeen odotettiin jumpan alkua kaupungilla. Matkaa jumpalle oli noin 100 metriä, torin toiselle puolelle. Ehdotin, että käydään ostamassa pientä matkaevästä. Siinähän se salmiakkisuolakalapussi hävisi tuulensuojaan. Toveri on jälkikäteen muistellut, ettei todellakaan osannut arvata että se todella kirjaimellisesti oli matkaeväs. Miten joku voi tuhota noin lyhyellä matkalla pussillisen tahmeita namuja?!?


Ilman matkaevästä jumpalle suunnistaen

Rouva K

toisen päivän tunnelmia

Jo toinen päivä ilman herkkuja. Alkaa vähän kiristää. Edellisestä laihiksesta muistan , että ekat kaksi viikkoa on tuskaa, sitten alkaa helpottaa. Päänäsrkyä, ärsytystä, tiuskintaa.. Lauantain namupäivää alkaa kuitenkin odottaa tosissaan jo viimeistään keksi.. eikun keskiviikkona. Edellinen laihis oli siis keväällä 2012. Samaisella reseptillä, eli yhden herkkupäivän ja kolmen jumpan yhdistelmällä pudotin noin 6 kiloa. Yllättävän kevyttä, kun pääsee vauhtiin. Sitten tulikin kesä, ja grilliherkut. Pitihän ne jollain huuhdella alaskin. Ja jälkkäriksi namuja. Jätskiä myös. Yritettiin toista lasta joten eihän ne takaisin syödyt kilot haitannut, kohtahan niitä tulisi taas lisää. Lapsen jälkeen kuntoon taas!

30 vuotta. Mun kroppani kesti aika hyvin siihen asti. Sitten alkoi alamäki. Lukiossa kaverin kanssa päiviteltiin kun puntari näytti melkein 50 kg. Kuka nyt painaa yli 50 kiloa?!? 10 munkkia päivässä ei näkynyt missään. Nykyään yhden munkin syönnistä tulee yksi leuka lisää. Lähdin opiskelemaan ja puntari hipoi kuuttakymmentä. Hiljalleen kilo tai pari tuli vuodessa lisää. Uikkarikunnossa oltiin edelleen. Luennoilta luikahdettiin Mäkkäriin Toverin kanssa. Toverista tulee oma postauksensa, mutta hän on ystävä isolla yyllä. Samalla hoikkuusmetsällä ollaan. 

Ensimmäinen raskaus 2010. Ihanaa aikaa, peilistä katsoi onnellinen nainen. Ajattelin tehdä erillisen tekstin raskauksista ja synnytyksistä, joten aiheesta myöhemmin.

Porukat kävi tänään kylässä. Äitini on himoleipuri. Pyysin, etteivät toisi herkkuja. Tuli pussillinen croisantteja.. Äiti <3

Eilen kävin lenkillä. Vajaa viikko onkin mennyt sairastupaa pidellessä .Vesirokko lapsissa. "Helpommalla pääsee, kun sen sairastaa pienenä". Mikä ihana valhe! Aika monta Snickersiä meni vauvaa hympytellessä. Huomenna pääsee jumpalle! Jei!
  


Helpottaa herkuntuskaa kun blogia rustaa

Rouva K

uuden alku

Makea elämä, se on tarttunut lanteille. Ja suolainenkin. Rasvaa unohtamatta.. Nameja, suklaata, pizzaa, hampurilaisia, vähän lisää nameja ja nameja ja nameja, väliin suolaa ja rasvaa ja kierros alkaa taas alusta. Peilikuvalle irvistän ja näytän keskaria. Miten tässä näin kävi? No, se tavallinen tarina tietenkin. Kaksi lasta, valvottuja öitä, käsi eksyy helposti namukaapille. Nyt on muutoksen aika!

Tämä blogi kertoo äitiyslomalla olevan 32- vuotiaan naisen tavoitteesta päästä entisiin mittoihin, ettei kesätoppeja tarvitsisi käyttää enää hattuina! Suhde omaan vartaloon, pesäero herkkuihin, kuntoilu, perhe, ystävät, puntarin lukemat, näiden ympärille kirjoitukseni kai sijoittuvat. Koskaan en ole ennen blogia pitänyt, joten katsotaan mitä tästä tulee.

FAKTAT:

ikä: 32

perhe: aviomies ja kaksi lasta, 3- vuotias poika ja 0,5- vuotias tyttö

pituus: 172 cm

paino: 72,5 kg

tavoite: - 7,5 kg

toimintasuunnitelma: terveellistä/normaalia kotiruokaa, herkut veks, yksi maltillinen namupäivä viikossa sallitaan, jumpalle noin 3 kertaa viikossa, elämäntapamuutos


Näillä eväillä kohti miellyttävämpää peilikuvaa! Keskiviikoksi on varattuna kahvakuulatunti. Tänään loin viimeisen kaihoisan katseen herkkukaappiin, jossa majailee vielä pari avaamatonta joulusuklaarasiaa!


Uusista uikkareista haaveillen

Rouva K